Tankotanssi <3

Pitkän junnaamisen jälkeen edistystä yhtäkkiä roimasti! Superman, skorpion ja kaksonen ilman käsiä, sekä perhonen selätetty! (Toki ulkonäkö on varmasti hieman mitä on, mutta on ekaa kertaa onnistuttu.) Ja ilmainvertti, se on kyl mennyt aiemminkin, mut kokoajan paremmin! Pikkuhiljaa alkaa myös hahmottamaan miten kaikkia liikkeitä pystyy yhdistelemään. Vitsit tää on vaan niin ihana laji. Koht on puolivuotta takana tankoilua, enkä ois koskaan uskonut saavani mitään edellä mainituista liikkeistä, mut niin ne vaan alkaa rullaantumaan. Tahkoaminen + edistys = <3

Ei muuta moi, pakkohehkutusta vuan tälläkertaa.

Kuvia kuluneelta kuukaudelta.

Aika on tehdä ja olla.

Taas on huomaamatta vierähtänyt miltei kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Vapaa-aika on huvennut entisestä paljoudesta vähäiseen. 2v8kk ja 1v8kk muksut sekä 8kk koiruus yhdessä työkuvioiden, kotihommien, parisuhteen ja harrastusten sekä rentoutumisen kannalta pitävät huolen siitä, ettei tietotekniikan ihmeelliseen maailmaan riitä niin paljon aikaa, että saisi vielä jotain luovaakin aikaiseksi.

Pitkällä tähtäimellä tämä ajanjakso blogissa saakin muistuttaa siitä, kun aika on liian kallista käytettäväksi asioiden kertaamiseen. Ja virtuaaliseen kanssakäymiseen. Itse arvostan oikeaa olemista ja tekemistä, ja minua harmittaa toisaalta suunnattomasti, etteivät omat lapset tule kokemaan kännykätöntä ja netitöntä lapsuutta. On surullista, että kaikki ovat tavoitettavissa äkkiä, ilman puhuttua sanaa, ilman naamakkaista kohtaamista. Jälkeenpäin ajateltuna, oli hyvä juosta muutamat kilometrit kysymässä voisiko joku olla. Nykyään (ainakin omien käsitysten mukaan) ollaan koulun jälkeen skypessä ja facessa, mietitään porukalla kolme tuntia, että pitäiskö tehdä jotain tai mennä jonnee, ja päädytään istumaan koneen ääressä juoden eeässää ja linkitetään hauskoja juutuupivideoita toisten seinille. Kuinkahan kauan menee, kunnes ihmiset alkavat vierastamaan kunnolla sosiaalisia tilanteita. Ja niille joille se on muutenkin luonnekysymyksenä vaikeaa, netti on tietty hyvä pakokeino, mutta työntää oikeaa maailmaa ja sosiaalisen kanssakäymisen helppoutta vielä kauemmas. Samalla niin kätevä ja elämää helpottava tekijä, mutta toisaalta uhka ihmisten väliselle vuoroviestinnälle. Harvojen tarvitsee enää hakea tietoa kirjastosta, ja virastoihin soittelutkin ovat vähentyneet nettihakemuksien myötä. Soneran asiakaspalvelussa saa tehdä töitä ihan tosissaan että saisi ihmisen luurin päähän (ja vittu tää on muuten todella rasittavaa!).

Ja sitten on avauduttu spontaanisti.

Kassotaan milloin saan seuraavan kerran blogihepulin, siijuu and adjöö.

Hiljaista on pidellyt, mutta täältä tullaan.

Avaan teille kiireisyyden keskeltä hieman tankoedistymistäni. Videoon pääset Klikkaamalla tätä :)

Meille saapui koira, lapset ovat duracell-pupuja, ja kesä vie mennessään. Toivottavasti ryhdistäytyisin edes heittelemään blogia kuvilla.

Ja otetaan alusta.

Tupakka veke ja ruokavalio remonttiin, taas. Aamupalaksi kasviksia. Toi mm-jääkiekko oli viiminen silaus kaikelle epäterveydelle, onneks se on nyt ohi.

Äiteinpäivää ja jumalaisia Fitpoleja.

Hihii, salin fitpolet on mun uus rakkaus. Seisominen loksahti kerralla kohdilleen ja kaikki muu hillumisen onnistuminen on enää tekniikasta ja kunnosta kiinni. Enää ei tarvi hidastella spinneissä ja pitää taukoja, ettei kädet kuoriudu. Ja on tullut kyllä sen myötä hitusen enempi hikikii. Seisominen eikä lankku enää satu, mutta istuminen kyllä. Istuminenkin onnistuu, jos käännän alemman jalan tangon taakse, mutta muuten en löydä tarpeeksi kivutonta kohtaa vain hengaillakseni. Maanantain tunnilla kokeiltiin ekaa kertaa embracea, joka tuntui ajatuksena aika mahdottomalta, mutta niin vain kolmannen kokeilukerran jälkeen siellä roikuin kyynärtaipeiden varassa.

Kotiin rantautui itacci purkki (tankoilupitoaine) ja ahh, pääsin yhteistyöhön myös oman tangon kanssa. Kokeilin huvikseni treenailun lopuksi vielä olkanousua, ja sain polvet nostettua kokonaan rinnanpäälle, ja yllättävän kevyesti. Jee, lihakset on vahvistuneet!

Eilen hilpastiin lasten kanssa 8,5km lenkki hieman kaukaisemmalle leiksalle. Ihan mahtava keli, ei tuullut juuri lainkaan ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Ihana miten pienet nauttii jo pelkästä hiekasta ja keinumisesta niin paljon. Ja kiipeilystä ja mäenlaskusta. Huomasin hinkuvani kiipeilemään telineille, mutta muitten, tuntemattomien äitien läsnäolo hieman hillitsi kiipeilyintoa.. Kunnes ne lähtivät, ja päädyin poikkitangolle roikkumaan pääalaspäin. Tangon sijoittelu oli  vaan hieman huonosti suunniteltu, sillä siinä oli heti takana toinen tanko, ja kun yritin tulla tangolta vauhdikkaasti käsiseisonnan kautta alas, tömäytin sääret nätisti siihen toiseen tankoon, kun en enää sen olemassaoloa tietenkään muistanut.. AUTS!

Meilläpäin on menossa jotkut armeijan asuinalueen sotaharkat. Oli sellanen "uskoisko silmiään olo" kun tankoilin alushoususiltani olkkarissa, ja takapihan ojassa yhtäkkiä hiippaili joku mies kypärä päässä, maastokuteet niskassa ja pyssy olalla. Mies luuli ensin että huijaan sitä ku tohkeissani vauhkosin, että meijän ojassa meni joku aseen kanssa :D Hetkee myöhemmin armeijan pojat toi postilaatikkoon infolappusen harkoista, niin mieskin uskoi etten oo ihan tärähtänyt. Tarvisin nopeemman hovikuvaajan. Pari kertaa huutelin olkkarista keittiöön, että "tuu nopeesti ottaa kuva!" mut kolmijalkasen nopeesti oli se, et puolen minsan pääst tallustettiin olkkariin kysymään, et missä kamera :D Eipä tullut kuvia lankuista tai seisomisista.

Äitienpäivänä sain ensimmäistä kertaa kortin ja aamiaisen sänkyyn. Muutenkin oli ihana äitienpäivä. Hih, rakastan mun miestä ja mun lapsia, mun omaa pientä perhettä. Ei tarvi riidellä turhista, ja ollaan onnistuttu jakamaan ajankäyttö jotenkin tosi fiksusti, niin että molemmilla on omaa aikaa, perheellä on keskenään aikaa, ja vielä yhteistä aikaa kahdestaankin. Rahasta ei riidellä, kun ei sitä sillä ainakaan lisääkään saa. Se on vaan hyväksyttävä, että sitä on vähän ja se stressaa molempia, mut tähänkin mennessä ollaan joka kuukausi saatu laskut hoidettua, ruokaa ja vaippoja hommattua, ja sen lisäks sit aina jotain pientä luksusta. (kuten herkkuja ja  salitunteja.)

Likkakii innostu kiipeemään tangolle :D

Ja opettelemaan perässä seisomaan käsillä... 

Näköjään tää ei halua tallentaa otsikkoa tälle tekstille. Olkoon sit tyhjänä (mikäli juuri tää kerta ei onnistunut)

Tankojameja.

Viimekuun loppupuolelta videota luvassa, ekaa kertaa uskaltauduin tanssahtelemaan omaksi iloksi tangonkin ympärillä, siitä näytteenä epämääräistä sinkoilua pyörähdysten välissä. Tuoli taitaa olla tällähetkellä lempispinnejä, ja nyt oonkin lähinnä hionnut sitä ja hollywood-geisha yhdistelmää. Säästellään niitä inverttitreenejä myöhemmäksi (vaikka hinku ois kova) jos toi selkä vaikka pysyis toiminnassa ;)

Videoon TÄSTÄ :)

Vappui ja tankoi.

Onpas edellisestä tekstistä vierähtänyt aikaa.. (HUPS!)


Ollaan päästy jälleen selän kanssa yhteisymmärrykseen, kun pidin viikon väliä tankoilusta. Tänään pääsin jälleen tunnille, ja ahh, mikä ihana fiilis ku pääs pitkästä aikaa pyörimään. Ei tullu ees rakkuloita! Uudet tangotkin ovat rantautuneet salille, ja ensiviikolla pitäis päästä jo fitpolen makuun <3 Olin varma, että reilussa viikossa olisin muka unohtanut kaiken jo oppimani, ja olisin bambina jäällä huitomassa ja kömpelöimässä, mutta se vaikealta tuntuva tauko taiskin olla ihan hyväksi, sai aikaa koota sählinkinsä ja aloittaa taas rauhassa "alusta".

Sunnuntaina kokeilin juoksemista, ja nimenomaan kokeilin. 3,42km lenkki oli mulle tarpeeks puoleen tuntiin, ja siitäkin jaksoin kolme pätkää juosta, muuten reipasta kävelyä. Ois kiva joskus osata juosta. Puhelin on ihana apu lenkillä, saa musat korviin, ja sportstracker tallentelee vauhit ja ajat ja reitit talteen. Just sopiva ohjelma tällaselle uteliaalle joka mielellään selvittää kaikista kiinnostavista asioista kaiken.

Vappuaaton aamupäivän ja päivän olin kotosalla, ostin muksuille ilmapalloja ja serpentiiniä, pukeuduttiin merirosvoiksi ja hupsuiltiin. Illan vietin töissä tiskintakana, oli pitkästä aikaa oikein mukavaa, näytin mm. asiakkaalle vahingossa keskisormea, kun piti näyttää hevimerkkiä. Eikä hävettänyt, kun toinen innoissaan fiilisteli ja vuoden asiakaspalvelijalta sai tylysti sentteriä. Siinä sit selitin ja nauroin katketakseni, et "ihan oikeesti yritin olla vaan jutussa mukana, mut mun sormien koordinaatiokyky vastaa ehkä kaksvuotiaan tasoa...."

Vappupäivänä lähtiin ajelulle ja "retkelle" abcn tunnelmalliseen heseen, muksut sai nassutella ranskalaisia ja myö mätettiin terveelliset hamppariateriat. Jälkkäriks haettiin viel buffetti jätski muksuille puoliks, joka nautittii ulkona. Tytön mielestä parasta matkassa oli kun sai käydä metsässä pissalla, hätä kun yllätti tietty kesken matkan.

Ihanaa kun alkaa pikkuhiljaa lämpenemään, ja on helpompi olla jo pihallakin, kun alkaa löytää muksuille enemmän tekemistä. Tuntuu että on ollut tekemistä ja hösäämistä niin paljon ettei oo kerenny paljoa kirjottelemaan, mut josko mie taas ryhdistäytyisin jokakantilta (mm. syömiset, liikkumiset ja tupakointi ois kans korjattavissa.....)

Niin, ja Ps. Ei tullu spagaattia viimekuulle. Josko tavoitteeks iskis hmmmm... Kesän loppuun mennessä??
Kesä on pahapaha, kun on paljon ulkona, tekee mieli vaan grillailla, tai syyä jotain nopeaa, polttaa tupakkaa ja käydä terassilla. Tai juua yks lonkero pihalla sen jälkeen kun muksut on mennyt nukkumaan.

Toisaalta on kyllä ihana nauttia elämästä just sellasena kun se on, herkkuineen päivineen.

Sisko joutu jäähylle, uskollinen veikka peruutti viereen seuraa pitämään <3

Kokeilin tankotytön piirtelyä.

:)

Aamu alkaa aamupalalla. Kaurapuuroa, mustikkaa ja raakaruokosokeria. Maistuis varmaan muillekin.

Rääkkiä ja energiaa.

Jeejeejee, tehokkaan olonen päivä eilen takana!
Tanssia, käsilläseisontaa, heat treeniä ja tankotanssia. Tangolla treenailin kaksosta ja hahmottelin kehdosta perhoseen siirtymistä. Tuli nukuttua hyvin, ja nyt on taas energisempi olo kuin hetkeen tässä muutaman viikon sisällä.

Hajatus.

Varoitus: sisältää huonosti jäsenneltyä ja ajateltua tekstiä, ravattuani kirjoittaessa kymmeniä kertoja antamassa vettä, laittamassa peittoa ja unilelua hyvin jne ;) Varsinkin kun asiaa on kertynyt päähän riittämiin, enkä nytkään kerkeä kaikkea kirjoittamaan mikäli meinaan nauttia muustakin ajasta. Aika, tuo kaiken haluamisen vihollinen.

Lauantaina jatkuivat tankotunnit salilla. Vetäjä vaihtui ja muutos oli suuresti positiivinen.

Tykkäsin Lauran tyylistä opettaa, ja siitä, että kiertelee kattelemassa, ja huomauttaa jos vois tehdä jotain toisin jne. Hämmästyin, kun kokeilin tuolispinnin asentoa ilman vauhtia, ja se ei ollukkaan mitenkään vaikeaa nostaa itseään siihen tangon sivuun istuskelemaan. Kait tota voimaa on sit vaivihkaa kertynyt.

Selkä kiukutteli, ja sain tehtyä tunnilla tasan kaks inverttiä, kunnes selän ja mun yhteistyö ei suostunut enää nostamaan kroppaa tangolle. Invertti tekniikassa ei kuulemma ainakaan ole vikaa, mikä pistäis yläselän jumiin. Ois kiva tietää että mikä sitä riivaa.

Seisominen ei ota oikeen sujuakseen vieläkään, eikä mun yläkäsi osaa toimia itsensä ympäri pyörähtäessä. Ne ois pistettävä tehoharjotuslistalle. Oon taitava turhautumaan, mikäli en saa jotain helpolta näyttävää liikettä sujumaan. Turhauttaa kun haluis osata, ei ymmärrä mikä mättää, eikä osaa korjata asiaa.

Eilen vedettiin kaverin kanssa kotitreeniä, ja sain ekaa kertaa itteni invertistä käsiseisonnan kautta alas, wuhuhuuu!! Muutenkin motivaatio nous taas korviin, kun pääs ohjatulle tankotunnille. Peruin Lahden tunnin, koska nyt ohjattuja tunteja on lähempänäkin. Venyttelin spinnailun välissä molempiin suuntiin etuspagaatteja, ja matkaa on just ne  inhottavat pienet sentit. Tekis miel painaa pylly maahan, mut toisaalta ei tekis.

Ja ainiin, salille tulee uudet tangot, fitpolet!!! AA mun (ja monen muun) kädet kiittää <3

FaktaXL kanavalla jossain kahden miehen matkustusohjelmassa näköjään vetävät tankoakrobatialiikkeitä paksulla puupölkyllä, näytti hieman haastavalta ja hassulta, kun tuttuja liikkeitä tekivät jollain sähkötolpan paksusella puunpätkällä.

Leivoin muuten leipää - kuva saa kertoa kaiken ja enemmän kun en enää viitsi avautua sen kummemmin. Adjöö ja soronoo, meikä keksii jotain syötävää ja juotavaa ja asettuu mukavasti telkkarin eteen.
Niin ja pakko sanoo vielä, lainasin anopilta ennestään mulle tuntemattoman kirjailijan kirjan (Maeve Binchy) ja ihastuin kirjoitustyyliin. Lukijan taivas aukes taas hetkeks, kun tietää että on usea kirja lukematta, mikä jaksaa itseä vielä viihdyttää. Nyt moi ja hei!

Perässä kuvia viimepäivistä.

Tankotunteja!!

Yläselkä on jossaa superjumis, inverteis tuntuu et kaks kolmasosaa voimasta on kadonnut, ja ihan pelkkä muksujen syöttötuolin nosto tuntuu. On hierottu, verrytelty, lämmitetty ja venytetty. Ei aukee.

Ilmottauduin Lahtee ensviikolle tankotunnille, ja heti tuli Kouvolan salilta fb ilmotus, että sinne tulee lauantaina joku vetämään tunnin. Sinne siis kans. Jeiii!!! Nyt kun toi selkä vaan kestäis, mut meen sinne vaikka paketissa kuuntelemaan ees ohjeita.

Lahtea odotan innolla ja kauhulla, kun ulkopuolisena sinne hyökkää. Ja jännittää, et kuinka pieleen sitä on kaiken oppinu. Mut hii. Ohjatuille tunneille <3

Elävää kuvaa hillumisesta.

Uskaltaudun hetken mielijohteesta jakaa pidemmän pätkän tankoilua myös blogissa. Kuvaan lähes aina harjoitteluani, jotta huomaan konkreettisesti omat virheet ja mahdolliset edistymiset. Nostaa motivaatiota nähdä, ettei ehkä näytä niin kömpelöltä miltä tuntuu. 

Nyt on vaikeampi löytää inspiraatiota harjoitella ja treenailla, kun säännöllinen salikäynti on pannassa opettajapuutteen vuoksi. Jostain sitä ois revittävä. Ja lähdettävä vaikka Lahteen kokeilemaan.


Tästä kahtomaan.

Taulu kahdesta lepakkoelukasta.

Turhamaisuus on välillä elämän suola.

Saimme naimijaislahjaksi (menimme maistraatissa vaivihkaa naimisiin ja pidimme naimijaisiksi ristityt juhlat kesällä mökillä, ilman häähäilyä.) ystävältämme omatekemän taulun. Koska meidän talossa jokaikinen seinä on jotain kiveä, mikä on päällystetty kurjalla laastilla, ei taulu ole tähän päivään mennessä löytänyt tietään seinälle. Joutuisihan sitä ostamaan proppuja, miettimään minkä kokoinen terä pitää olla kyseiselle propulle, ostaa proppuun sopivat ruuvit ja etsiä vielä porakoneen terän avaaja, joka hukkui joskus viime syksynä. Liian työlästä mun makuun.

Taulu on ollut esillä, olkkarissa hyllyn päällä seinää vasten. En ole saanut kuitenkaan tilaisuutta tuijottaa sitä. Ajankanssa. Niin että voi nähdä jokaisen siveltimen vedon ja kuvitella toisen tunnetiloja ja ajatuksia.

Makuuhuone on ollut varasto, pyykkitupa, ja unellekin korkeintaan tarpeet täyttävä lokero. Ei mitään tunteita herättävä, tylsä ja tavanomainen nukkumispaikka.

Ajattelin sitten vaihtaa lakanat, joka johti koko makuuhuoneen uudelleen järjestämiseen, puunaamiseen, ja pitkästä aikaa sisustamiseen. Olen jättänyt kämpän tuunaamisen lapsien jälkeen sikseen, korkeintaan siivonnut ja yrittänyt saada käytännölliseksi. Nyt moneen vuoteen järjestelin tavaroita niin että ne miellyttävät silmää, eivätkä ole millään tavalla käytännöllisesti.

Taulu sai paikan minun vierestä, mun uuutena yöpöytänä toimivan vanhan lipaston päältä. Nyt voin tuijotella sitä herättyäni, ja ennen nukkumaan menoa. Mies sai puolelleen kehystetyn kuvan meistä. Tykkää tai ei, se näyttää siinä hyvältä. On ihanaa, kun voi mennä ajoissa sänkyyn siksi, että tulee esteettisesti hyvä mieli oleskella makuuhuoneessa. Sama hyvänolontunne, mikä tuli pienenä oman huoneen suursiivosta.

Käsi kramppaa, kirjoitan kännykällä. Öitä.

Hetki.

Tein lihaskuntotreenin, kävin suihkussa ja nyt palkitsen itseni herkkujen rippeillä. Ja kirjalla. Ensiviikolla tsemppaan, ihan oikeasti!

Möh.

Velvollisuuden tunne blogia kohtaan.
Olen hengissä.
En päässyt Saliman tunnille.
Oli kivat bileet.

Tanko on taas takaisin olkkarissa, ja sain tukea omille turhautumisille, en ollut turhautunut ihan kuvitteellisesti, jes!

Oon mussuttanut vissiin viimeisen viikon napaan kaikkea paskaa ja kuntoilut ollut vähissä. Ollaan oltu kipeinä koko perhe, jokainen vuorollaan ja samaan aikaan, samaa ja eri tautia.

Heikkoluontoinen poltti askin röökiä.

Mitäkhää vielä. Ainii, näin unta että sain spagaatit onnistumaan sekä vasen että oikea jalka eessä, ilman kipua. Samassa unessa seikkailin myös Gandalfin kanssa jossain videopelin tyylisessä tarinassa, joten ei kovin vakuuttavaa.

Nyt sit tajusin, että haluisin kapeamman ja pitävämmän tangon ku ton 50mm kromisen x-polen. Onneks oon saatanan helppo ihminen.

No tästä ei päästä taas kuin ylöspäin, joten latvaa kohden mennään vaikka se kieltämättä hieman laho useimmiten onkin.

Kuvaa ei nyt oikee oo mistään. Hah miten yyberhuono olemus tälläkertaa :D

Enskuussa sit ilman patjaa!

Savuttomuutta, herkkuilua ja tankoilua.

Tänään on mennyt tasan kuukausi siitä, kun lopetin tupakoinnin, ja aloitin herkuttoman. Herkuissa on tullut lipsuttua jonkin verran, mutta röökitön on kestänyt. Suurin koitos tulee olemaan perjantaina, kun tarkoitus olisi juhlia synttäreitä kera kuningas alkoholin. Aiemmin jos oon lopettanut, oon ollut myös juomatta, koska mulla on ollut poikkeuksetta mahaasukas matkassa. Ja oon aina retkahtanut (jos oon yrittän lopettaa ilman asukasta) siinä vaiheessa kun on ollut jotkut juhlat. Hölmöä antaa itselleen lupa polttaa viihteellä, jos oikeasti meinaa lopettaa. Tai mulla se ei ainakaan oo todistettavasti toiminut.

Nyt on taas odotettavaa, perjantaiset juhlat, ja sunnuntainen Salima Peipon tankotunti. Mua turhauttaa vaan ne tangot salilla. Ne ylikuumenee, ja polttaa ihon jos löysää otetta pyöriessä. Ja jos ei löysää, tulos on sellanen tärisevä ja nariseva spinni. Toivottavasti tehtäis paljon pitoja ja floorworkkiä :D Mut mielelläni maksan jo siitä, et pääsee näkemään läheltä näin taitavaa menoa. Ja jos sieltä irtoaa jotain vinkkejä, mitkä saan hyödynnettyä, niin vielä parempaa!

Eilistä herkuttelumateriaalia..

Ja joitakin tankoräpistelyjä.

Metällä.

Käytiin sunnuntaina eväsretkellä.

Oli sopiva ilma, pakkasta alle kymmenen, ja pikkanen tuuli. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Tuli mieleen ala-asteen hiihtoretket, mitä vihasin yli kaiken. Paitsi silloin, kun tiedossa oli hyvät eväät.
Oon ollu aina ruuan perään, näin tarkemmin kun aattelen. Muistan kerran, jolloin ala-asteella hiihdettiin pieni matka jonkin kallion viereen, opettajalla oli halkoja ja makkaraa mukana. Tehtiin notski, paistettiin makkaraa ja veettiin raudalta maistuvaa mehua. Silloinkin paistoi aurinko. Ja se makkara oli hyvää. Koska sitä söi ulkona.

Mun mielestä elämässä tärkeimpiä asioita on iloita pienistä hetkistä ja mielikuvista, asettaa itselleen pikkuruisia tavoitteita ja saavutella niitä. On parasta, kun lakkaa hetkeksi murehtimasta velvollisuuksia ja taloutta. Ne huolettaa lähes aina, ja aina saisi stressata asiasta kuin asiasta, jos vaan antaa stressille mahdollisuuden. Joka kuukausi tässä kuitenkin laskut maksetaan, syödään ja käydään harrastamassa. Lapsillakin on satunnaisesti jotain vaatetta päällä ;)

Jos vaan ehtii tän maailman kiireiltä hetkeksi ees miettimään, pysähtymään. Niin sitä lämpimästi suosittelen. Muistatko ekan kerran kun lumi narisi talvikenkien alla? Minä muistan hämärästi ekan kerran, kun muistan muistavani. Ja se tuoksu. Puhdas, raikas pakkasen tuoksu. Oli pimeää, ja hiljaista. Tuollakin narisi, kun käveltiin. Miltä kaakao tuoksuu pakkasilmassa? Taivaalliselta. Ja jos sen kylkeen iskee juustoleivän, jota saa mussuttaa kohmeisin räpylöin samalla kun aurinko häikäsee silmiä, on ainakin minun onneni taattu taas hetkeksi. Ja jos aikuinen saa tollasesta pienestä näin mukavat olotilat, voitte kuvitella miten lapset mussutti hymy poskilla juustoleipää ja hihittivät saadessaan kaakaota.

Poika väsyi loppujen lopuksi reissullamme niin, ettei ollut hyvä pulkassa eikä osattu enää kävelläkään.
Äiti pääsi kantamaan kymmenenkiloista sitten hankiapitkin, pulkkaa ja tavaroita toisessa kädessä raahaten, kunnes tasaisella maalla poika suostui menemään siskonsa syliin pulkan kyytiin. Johon sitten nukahti. Raasu.