Hajatus.

Varoitus: sisältää huonosti jäsenneltyä ja ajateltua tekstiä, ravattuani kirjoittaessa kymmeniä kertoja antamassa vettä, laittamassa peittoa ja unilelua hyvin jne ;) Varsinkin kun asiaa on kertynyt päähän riittämiin, enkä nytkään kerkeä kaikkea kirjoittamaan mikäli meinaan nauttia muustakin ajasta. Aika, tuo kaiken haluamisen vihollinen.

Lauantaina jatkuivat tankotunnit salilla. Vetäjä vaihtui ja muutos oli suuresti positiivinen.

Tykkäsin Lauran tyylistä opettaa, ja siitä, että kiertelee kattelemassa, ja huomauttaa jos vois tehdä jotain toisin jne. Hämmästyin, kun kokeilin tuolispinnin asentoa ilman vauhtia, ja se ei ollukkaan mitenkään vaikeaa nostaa itseään siihen tangon sivuun istuskelemaan. Kait tota voimaa on sit vaivihkaa kertynyt.

Selkä kiukutteli, ja sain tehtyä tunnilla tasan kaks inverttiä, kunnes selän ja mun yhteistyö ei suostunut enää nostamaan kroppaa tangolle. Invertti tekniikassa ei kuulemma ainakaan ole vikaa, mikä pistäis yläselän jumiin. Ois kiva tietää että mikä sitä riivaa.

Seisominen ei ota oikeen sujuakseen vieläkään, eikä mun yläkäsi osaa toimia itsensä ympäri pyörähtäessä. Ne ois pistettävä tehoharjotuslistalle. Oon taitava turhautumaan, mikäli en saa jotain helpolta näyttävää liikettä sujumaan. Turhauttaa kun haluis osata, ei ymmärrä mikä mättää, eikä osaa korjata asiaa.

Eilen vedettiin kaverin kanssa kotitreeniä, ja sain ekaa kertaa itteni invertistä käsiseisonnan kautta alas, wuhuhuuu!! Muutenkin motivaatio nous taas korviin, kun pääs ohjatulle tankotunnille. Peruin Lahden tunnin, koska nyt ohjattuja tunteja on lähempänäkin. Venyttelin spinnailun välissä molempiin suuntiin etuspagaatteja, ja matkaa on just ne  inhottavat pienet sentit. Tekis miel painaa pylly maahan, mut toisaalta ei tekis.

Ja ainiin, salille tulee uudet tangot, fitpolet!!! AA mun (ja monen muun) kädet kiittää <3

FaktaXL kanavalla jossain kahden miehen matkustusohjelmassa näköjään vetävät tankoakrobatialiikkeitä paksulla puupölkyllä, näytti hieman haastavalta ja hassulta, kun tuttuja liikkeitä tekivät jollain sähkötolpan paksusella puunpätkällä.

Leivoin muuten leipää - kuva saa kertoa kaiken ja enemmän kun en enää viitsi avautua sen kummemmin. Adjöö ja soronoo, meikä keksii jotain syötävää ja juotavaa ja asettuu mukavasti telkkarin eteen.
Niin ja pakko sanoo vielä, lainasin anopilta ennestään mulle tuntemattoman kirjailijan kirjan (Maeve Binchy) ja ihastuin kirjoitustyyliin. Lukijan taivas aukes taas hetkeks, kun tietää että on usea kirja lukematta, mikä jaksaa itseä vielä viihdyttää. Nyt moi ja hei!

Perässä kuvia viimepäivistä.