Enskuussa sit ilman patjaa!

Savuttomuutta, herkkuilua ja tankoilua.

Tänään on mennyt tasan kuukausi siitä, kun lopetin tupakoinnin, ja aloitin herkuttoman. Herkuissa on tullut lipsuttua jonkin verran, mutta röökitön on kestänyt. Suurin koitos tulee olemaan perjantaina, kun tarkoitus olisi juhlia synttäreitä kera kuningas alkoholin. Aiemmin jos oon lopettanut, oon ollut myös juomatta, koska mulla on ollut poikkeuksetta mahaasukas matkassa. Ja oon aina retkahtanut (jos oon yrittän lopettaa ilman asukasta) siinä vaiheessa kun on ollut jotkut juhlat. Hölmöä antaa itselleen lupa polttaa viihteellä, jos oikeasti meinaa lopettaa. Tai mulla se ei ainakaan oo todistettavasti toiminut.

Nyt on taas odotettavaa, perjantaiset juhlat, ja sunnuntainen Salima Peipon tankotunti. Mua turhauttaa vaan ne tangot salilla. Ne ylikuumenee, ja polttaa ihon jos löysää otetta pyöriessä. Ja jos ei löysää, tulos on sellanen tärisevä ja nariseva spinni. Toivottavasti tehtäis paljon pitoja ja floorworkkiä :D Mut mielelläni maksan jo siitä, et pääsee näkemään läheltä näin taitavaa menoa. Ja jos sieltä irtoaa jotain vinkkejä, mitkä saan hyödynnettyä, niin vielä parempaa!

Eilistä herkuttelumateriaalia..

Ja joitakin tankoräpistelyjä.

Metällä.

Käytiin sunnuntaina eväsretkellä.

Oli sopiva ilma, pakkasta alle kymmenen, ja pikkanen tuuli. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Tuli mieleen ala-asteen hiihtoretket, mitä vihasin yli kaiken. Paitsi silloin, kun tiedossa oli hyvät eväät.
Oon ollu aina ruuan perään, näin tarkemmin kun aattelen. Muistan kerran, jolloin ala-asteella hiihdettiin pieni matka jonkin kallion viereen, opettajalla oli halkoja ja makkaraa mukana. Tehtiin notski, paistettiin makkaraa ja veettiin raudalta maistuvaa mehua. Silloinkin paistoi aurinko. Ja se makkara oli hyvää. Koska sitä söi ulkona.

Mun mielestä elämässä tärkeimpiä asioita on iloita pienistä hetkistä ja mielikuvista, asettaa itselleen pikkuruisia tavoitteita ja saavutella niitä. On parasta, kun lakkaa hetkeksi murehtimasta velvollisuuksia ja taloutta. Ne huolettaa lähes aina, ja aina saisi stressata asiasta kuin asiasta, jos vaan antaa stressille mahdollisuuden. Joka kuukausi tässä kuitenkin laskut maksetaan, syödään ja käydään harrastamassa. Lapsillakin on satunnaisesti jotain vaatetta päällä ;)

Jos vaan ehtii tän maailman kiireiltä hetkeksi ees miettimään, pysähtymään. Niin sitä lämpimästi suosittelen. Muistatko ekan kerran kun lumi narisi talvikenkien alla? Minä muistan hämärästi ekan kerran, kun muistan muistavani. Ja se tuoksu. Puhdas, raikas pakkasen tuoksu. Oli pimeää, ja hiljaista. Tuollakin narisi, kun käveltiin. Miltä kaakao tuoksuu pakkasilmassa? Taivaalliselta. Ja jos sen kylkeen iskee juustoleivän, jota saa mussuttaa kohmeisin räpylöin samalla kun aurinko häikäsee silmiä, on ainakin minun onneni taattu taas hetkeksi. Ja jos aikuinen saa tollasesta pienestä näin mukavat olotilat, voitte kuvitella miten lapset mussutti hymy poskilla juustoleipää ja hihittivät saadessaan kaakaota.

Poika väsyi loppujen lopuksi reissullamme niin, ettei ollut hyvä pulkassa eikä osattu enää kävelläkään.
Äiti pääsi kantamaan kymmenenkiloista sitten hankiapitkin, pulkkaa ja tavaroita toisessa kädessä raahaten, kunnes tasaisella maalla poika suostui menemään siskonsa syliin pulkan kyytiin. Johon sitten nukahti. Raasu.

Aamulenkkiä.

Aurinko, linnunlaulu, ihmettelevät lapset. Ja liikunta. Oih ja voih.
Tulee ihan mieletön fiilis, kun vaan saa aikaseks työntää nokkansa vähän kotipihaa pidemmälle.
Meidän pihalle ei paista juurikaan aurinko, joten täytyy lähteä aina vähän merta edemmäs kalaan, jotta saa kunnon paisteesta kiinni.

Lounaaksi vedettiin lasten kanssa keitettyä perunaa, mureketta ja ruskeaa kastiketta kera raejuuston. Tuli ihan mummolafiilis, pyöräytin nimittäin kastikkeen ihan siitä oikeasta voista, ja lirautin vielä hiukka kermaakin joukkoon. Ruuasta tulee aina hyvä fiilis, ja voisin puhua siitä varmasti loputtomiin.

Lapset nukahtivat päikkäreille, mie saan juua kupin kahvia rauhassa, ja kohta aattelin joko lösähtää sohvalle tai venytellä. Pitäis olla täys lepopäivä eilisten reenien jäljiltä, mutkun ei malttais. Lisäälisäälisää.

Mielikuvitusrikasta perjantaita!

Peerjantaiii, tilulilulii!

Mun perjantaiohjelmaan kuuluu lastenkanssa hömpöttely, musan kuuntelu (poltin ittelleni olkkariin tankoreenilevyn) ruuanlaitto, tankotunti, kauppa, josta todennäköisesti lähtee jotain kiellettyä mukaan, ja voice of finland. Ja oma seura. Mies lähti mökille, joten olen itseni ja omantunnon mukaisten herkkujen kanssa yksin tänään sohvalla. Muahah.

Toivottavasti salin tanko ei tänään kohtele kaltoin kättä, se on niukinnaukin parantunut edellisestä hionnasta. Kaks kuivaa rakkulalänttiä ja yks tikku sormessa koristaa oikeeta kättä, sil on hyvä tehä spinnejä.

Siirsin sohvan olkkarissa poikittain, niin sain pyörittyä päiväuniaikaan hieman paremmalla tilalla tangon kanssa. Ajattelin, että jossen ole ihan puhkipoikki tunnin jälkeen, niin vois vaikka kuvailla jotain videonpätkää. Yleensä treenien jälkeen onnistuu kotonakin paremmin, kun on ohjeet tuoreessa muistissa.

Lapset on kohta leikkineet jo puolituntia keskenään omassa huoneessa. Nätisti. Oon käynyt vakoilemassa välillä, ettei siellä tapahdu mitään ihmeellisyyksiä. Niinkuin yleensä. Voisinkin liittää kuvia niistä ihmeellisyyksistä tän loppuun, perjantaikevennys!

Kun lelut eivät riitä....

Pakkaustonttu.

Laatikkotuttiritaritar.

Taiteilijasielut.

Sisko antoi kasvohoitoa sinkkivoiteella.

Ja kokeili myös itse.

Neiti epäili että kissoilla on nälkä, ja antoi niille muroja. Koko paketin.

Leipää on ruokittava kahvinpuruilla.

Parempaa päivää.

Tihihi, reeniä ja terveellistä syöntiä tänään takana. Aamulla jaksoin polkea ja tehä kaikenmaailman lihaskunnot, hilluin tangolla, ja sain tehtyä ilmassa invertin. (hullu tuuletus!!)

Meikkasin omaksi iloksi, ja ehkä vähän miehenkin, eipä ollu väsynyt silmäpussieläin vastassa kun hää kotiutui. Tälläkertaa se oikeasti piristi.

Huomenna tapaamaan äitiystäviä, joilla on samanikäisiä muksuja kuin poika. Noi tapaamiset on kivoja, mut tuntuu ettei kerkee kunnolla jutella oikein mistään. No, onneks netti on keksitty.

Tyttö kävi kuin taikaiskusta nukkumaan, huikkas vaan sängystä "öitä". Ei veden huuteluja, tai peitto on huonosti tms ininää. Jes.

Seuraavaksi seitsemän psykopaattia. Elokuva siis.

Ainii. Lapset oppi kiipeemää takkaan.

Aamupala.

Sit tasotellaan eilisen suklaan omatuntoja ;)

Rohmu.

Kindermunan suklaa katosi jo, kohta katoaa minttukrokantti. Luoja miten hyvää!

Tyhjästä päästä nauttii koko ruumis.

Kaksi viikkoa ilman tupakkaa. Hyvä minä!

Eilisellä tankotunnilla lähti nahkat käsistä, ja nyt on ollu tänään hiukka haastavaa treenata. Laastarin liimapintaa nahkattoman kohdan päälle ja eikun menoks. Huomenna vois keskittyy pelkkään lihaskuntoon ja venyttelyyn, niin sais käsi levätä ja parantua.

Tunnilla oli ihana huomata, kuinka viikossakin voi saada tuloksia. Oli voimaa huomattavasti enemmän, ja nilkatkin taittui nätimmin.

Kuntoillessa kaikki ajattelu loppuu. Tai kun keskittyy siihen, niin ei kerkee ajattelemaan oikein mitään muuta. Ja se on virkistävää. Mut mun valmiiksi tyhjä pää tuntuu jäävän vähän sille tyhjälle tasolle vielä sen kuntoilun jälkeenkin. Arvatkaapa vaan, kuinka hankalaa tätä on nyt kirjoittaa, kun on juuri treenannut..

Tänään aion syödä jotain herkkua, mikäli mies kaupasta sellaista tuo treeneistään tullessaan.

Nyt lyö kyllä jo niin tyhjää, ettei tosikaan. Adjöö, jospa vaikka huomenna liikkuis jotain kirjoitettavaa päässä..

Rumat vaatteet ja kamala tukka.

Yääh. Pitkästä aikaa päivä jolloin ois pitäny jäädä sänkyyn ja pysyä siellä. Mikään ei onnistu ja kaikki vituttaa.

Kroppa kiukutteli tangolle, ja pääkoppa vielä enemmän. Kuvasin taas harjoitteluani, ja vaikka tuntui että kaikki tuntuma tankoon olisi kadonnut, niin videolta se näytti suunnilleen samalta. Nää on siis vaan näitäpäiviä, kun tuntee olevansa ruma ja tyhmä vaikka voittais noobelin ja sais kauneushoidon maailman parhaalta kosmetologilta. Tukka sojottaa ja naama on näppylöillä. Lakka ei pidä tukkaa ojennuksessa, ja vaikka ajattelin piristäväni itseäni ripauksella meikkiä, sekin näyttää suttuiselta. Vaikkei se hyvänä päivänä näyttäisi. Hitto ku pitää olla nainen, hirveen hankalaa tää eläminen!

Hyvät fiilikset tällepäivälle on tullu siitä, et ylipäätään treenasin, venyttelin ja hilluin tangon kanssa. Yksi pieni askel taas kohti hidasta edistystä. Ja siitä et muksut on ihania palleroita. Ja käytiin lasten kanssa lenkillä. Toi aurinko on ihana. On jo ihan maaliskuu kelitkin, hiii, kevät tuleeeee!

Voi kun ois suklaata. Tai jotain hyvää leivonnaista. Mut ei oo, söin välipalaksi rahkaa kaakaojauheella, siinä mun suklaat saatana. (valivaliniponipoyhyhy.)

Tällästä turhaa tänään. Ikuisuus vielä sunnuntain tankotuntiin. Sitä odotellessa meen nurkkaa häpeemään.


Moks.

Nammm.

Iltapalaksi salaattia. Tacomausteisella jauhelihalla ja fetalla. Ja tulisella kukkosoossilla. Ja jugurahkaa kaakaolla. Kyl nyt kelpaa kattoo Top Chef nauhotus.

Oli muuten kivat kotireenit tänää, jäi energinen ja hyvä fiilis.

Ruoka on hyvää.

Aamupalat on kivoja. Viimeviikon perjantaina nautittiin äitinkanssa mummilla brunssia. Tänään palvelee juustosämpylä ja kahvi. Eilen rahka marjoilla ja keitetty muna + hapankorppu. Syöminen on kivaa.

Oon hurahtanu puuroon ja raejuustoon. Siis niin et pistää ne sekaisin. Nam hyvää, ja terveellistäkin. Yli viikko ilman tupakkaa ja herkkuja, ja kokoajan on helpompaa. Suklaata ja Arnoldsin donitseja tekis hitoksee miel, mut muuten on päässy suht helpolla.

Oon tainnu vihdoin tajuta, miten pääsen oikeaoppisesti inverttiin. Sit eiku pitoa ettimään ja taiteilemaan pää alaspäin ;)