Jumppaapumppaa.

Hahaa! Meikä hokas istumisen, ja et käsillä seisonnasta voi venytellä jalkaa maatakohden ja selkää kaarelle.

Kivaakivaakivaa!!

Houkutukset - Minä 0-1.

Phuuh. Kolmas ja vaikea päivä takana ilman ylimääräisiä turhuusruokia ja tupakkaa. Oli hetki jolloin meinasin jo ampaista kauppaan ostamaan röökiä. Ja hetki jolloin meinasin napata kahvipöydästä kutsuvan, huuutavan suklaapiparin. Mutten tehnyt kumpaakaan, jes!

Onnistuin ja uskalsin tänään seisoa käsillä tankoa vasten, jesjesjes!! Tankotunnilla seisominen alkoi onnistua, ja kotiin päästyäni kokeilin istuntaa, ja tadaa, siellä pysyttiin! Harmittaa kun täällä tunnit eivät ole lajiteltu mitenkään, on vaan perusteet, tanssi ja koreo. Kaipaisin tekniikkatunteja, perusteet alkaa joka kerta alusta. Tuntuu hassulta käyttää niin paljon tunnista aikaa kävelyyn jne, kun haluis opetella uutta. Juutuupi minut pelastakoon ;)

Iltapalaksi pari ruisleipää juustol ja rehuil, viili mausteitta ja vettä. Motivaatio nousussa. Selvisin tästäkin päivästä!

Ainiin, tyttö päätti tänään perehtyä meikkien ihmeelliseen maailmaan. Huulipuna ei muuten lähde suihkugeelillä jaloista ja käsistä, eikä myöskään poskesta.

Iltapalaa.

Jesjesjes!! Käsilläseisontaa treenattu, ja hahmotin jo hieman keskivartalon lihasten osuutta nousuun. Oon siis pyrkinyt treenaamaan sitä niin, etten ponkasis, vaan nostaisin hallitusti lihaksilla itseni pystyyn.

Ja iltapalaksi sallaattia. (ja aiemmin jo puuroa) Hihii, hyvä fiilis! Toinen päivä herkuitta ja röökittä!

Huomenna tankotunnille. Oon rakastunut.

Day 1

Nyt se loppuu. Tupakointi nimittäin. Ja ylimääräsen mössön syönti. Voin säästää kaikki ne rahat tankotanssiin ja terveelliseen ruokaan. Tää päivä on kohta jo pulkassa, herkutta ja tupakatta. Hyvä alku erilaiselle elämälle.

Sain tänään itseni käsilläseisontaan niin, että tunsin olevani pelkästään käsieni varassa, enkä nojannut seinään! Hyvä minä! Aamusella poljin kuntopyörää ja tein jalkatreenit, hups vaan taas sinne oksetus oloon asti. Ainakin menee perille. Keskivartalosta sain tehtyä vatsat ja selät, lisäksi punnersin sekä miesten että naisten punnerruksia, ja dippasin ojentajia. Tää on kyl ihan kummallista, mikä treenaus/kuntoilu motivaatio mulle on isken päälle. Oon aina vihannu liikkumista ja venyttelyä. Mut toi laji on vieny täysin mukanaan, voisin vaa kuntoilla päivät pitkät. Ehkä tääkii hulluus laantuu joskus, mut toivottavasti ei!

Välillä matka on lyhyempi kuin luuleekaan.

En oo muistan oikee venytellä lähiaikoina, ja nyt sit aattelin kuntopyöräilyn päätteeks venytellä. Yllätyin ku pääsin noinkin lähelle maata! Ja joo, huijaan patjalla, mut polvet ei tykkää lattiast ja mul ei oo oikeeta jumppapatjaa. Lisäks jonku pitäis suoristaa mun takajalka, oikeen nätissä asennossa! Mutta. Spagaattiin on erittäin paljon pienempi matka kuin kuvittelin! Jes!!

Hiekkaa lisää tiimalasiin, kiitos.

http://www.nelonen.fi/ohjelmat/the-voice-of-finland/527220-we-want-more-tea-tahtinen-ja-gary-revel-jr-rajayttavat-pankin-tonight-it-039-s-you--kappaleella


Eilisessä VoFissa ensimmäinen kunnon esitys! Vetipä ihan mielettömän shown! Loistavaa. Se kuvaa tota esitystä parhaiten.

Meillä oli ensimmäinen hääpäivä miehen kanssa torstaina. Vietettiin se lapsivapaalla illalla, käymällä prismassa, hesessä ja ajelemassa. Ei pöllömpi tapa viettää hääpäivää. Tykkään ajelusta siellä sun täällä, ilman sen kummempaa päämäärää. On kiva käydä katselemassa pikkuteitä pitkin paikkoja, ja miettiä missä vois ja missä ei vois asua. Ja huomata olevansa eksyksissä, se on ehkä hauskinta.

Ensiviikolla alkais viivästyneesti ruokaremontti, kaikki turha epäterveellinen mössö pois. Siinä säästää jo sen verran rahaakin, et on varaa ostaa parempaa, terveellisempää sapuskaa. Noh, saas nyt nähdä, kuinka myö onnistutaan..

Tältä viikolta jäi tankotanssitunnit väliin, koska vetäjä on ollut sairaana. Ensviikolla sit, hirvee hinku jo päästä kunnon tilan kanssa harjottelemaan lisää.

Mun pitäis alkaa ahkerammin kirjottelemaan, ja muistaa laittaa kuvia. On paljon kivempi lueskella blogia, missä on kuvia. Tuntuu että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Pitäisi keretä sitä ja tätä, eikä sinänsä siis pitäisi, vaan kun haluaisi.
Haluisin keritä tekemään kaikki viisi ruokaa kunnolla ja rauhassa, leikkiä, lukea, leipoa, jumppailla, ulkoilla ja hömpötellä lasten kanssa, käydä suihkussa, mallailla vaatteita, siivota, kirjoittaa blogia, ajaa kuntopyörää, tehdä lihastreeniä, venytellä, tankoilla, katsoa telkkaria, löhötä jahoitaa parisuhdettakin. Sanomattakin selvää ettei vuorokausi oo mun puolella tässä asiassa.

Tankoilua ja migreeniä.

Tanko saapui kotiin!! Mie sain oman tangon, jihii!

Viime sunnuntaina oli siis ensimmäinen varsinainen tanssitunti. Ohjaaja oli tulossa kipeäksi, joten se yritti itse vetää hillitysti. Meitä oli paikalla vissiin kahdeksan, ja jokaiselle riitti oma tanko. Huomasi kyllä, ettei ollut "kaverin vuoro" taukoja, kun siis yleensä meillä on kaksi henkilöä tankoa kohden. Oli nimittäin hiukka rankempaa. Omaksi yllätyksekseni itsensä ympäri pyöriminen olikin se vaikein juttu. Mie törmään jatkuvasti lapaluu edeltä takaisin tankoon tai sit saan sipsutella muutaman askeleen että pääsen ympäri. En vaan tajua mihin se painopiste pitäis asettaa, että saisin itseni kiepautettua ilman törmäyksiä. (Saa laittaa kommenttikenttään vinkkejä, mikäli joku osaava tätä sattuu lukaisemaan!) Pyörähdykset oli taas paremmin hallussa ja sivulle taivutus onnistui nyt paremmin vasemmaltakin puolelta. Yllätyin myös kun sain nostettua itseni rinta ja lantio kiinni tangossa istumaan niin että jalat olivat harallaan ja toinen käsi vasemman jalan alla, toinen silmien korkeudella. Näitä liikkeitä on muuten törkeän vaikea kuvailla, ja ohjaaja ei ole ikinä mitään nimiä tainnut sanoa (tai sitten multa on mennyt ohi.) Tankotunnin päätteeksi pamahti sit ensimmäinen migreenikohtauskin päälle, hyvä minä ja epäsäännöllinen liikunta!

Josko tässä alkais kehittyä ja oppia, ja vahvistua kun pääsee säännöllisemmin tuon oman tangon kimpussa hillumaan. Kotona kokeilin myös jalat haara asennossa istuen spinniä jaetulla otteella. Hitsit, miten paljon helpommalta se tuntuu kuin näyttää!

Tankotanssi, ja kunnon kohennus.

Toissapäivänä oli toka tankotanssin perusteet tunti. Ai hitsi, miten innostuin vaan entisestään. Se on kivaa. Se käy lihaksiin. Enkä oo ihan toivoton tapaus, kaikki onnistui jo huomattavasti helpommin kuin ekalla kerralla.
Kaikesta treeniinnosta ja tanssiinnosta motivoituneena, tilasin oman tangon! Kyl sen sit johkuu kiinni saa.. xD
Sunnuntaina pääsis ekaan ihan  oikealle tankotanssitunnille. Jännityksellä odotan, mitä siitä sit tulee, vai tuleeko mitään. Mulla kun toi tanssiminen on ollu se haaste. Tuntee olevansa pökkylä.

Lapset nukahti tänään helposti. Ja pääsin pitkästä aikaa rauhassa Tiikerin Päiväunen ja myslipatukan kanssa koneen ääreen.

Tänään tulee Vof. Perus perjantai ohjelma.

Kohta vois nostaa perseensä tästä koneelta, ja suunnata pikatreenille ja venyttelylle, ennenku lapset herää. Motivaatio toistaseks korkealla!

Niin ja tavoitteista.. Mulla tavoitteena ei oo tiputella kiloja oikeastaan, paino on ihan kohillaan. Mut näkyvästi timmimpi vatsa, ja venyvyys ois kiva. Ja se, et osais tanssia oikeesti niin ettei näytä jakomielitautiselta. Ja se kropan hallinta.

Adjöö, jatkan teen parissa rentoutumista!

Musta silmä.

Lauantai meni kosteissa tunnelmissa. Mökillä. Lähdettiin liikkeelle puoliltapäivin ja oltiin kahdelta iltapäivällä pienehkössä hiprakassa. Juoma ja seura = loistavaa. Tuloksena musta silmä ja paha olo. Ei havaintoa mistä sain mustelman silmän alle, pahan olon voin arvata. Oli mukavaa.

Sudenmorsian

Johanna Kurkelan Sudenmorsian levy on ihan mieletön. En voi korostaa sitä tarpeeksi. Sinä nukut siinä = <3

Pullat onnistuivat tälläkertaa hyvin, mies toi kaupasta iltapalaksi suklaata ja solia, telkkarista tulee Vof. Mikäs sen parempaa.

Raparperipiirakkaa.

Mie teen uudestaan pullaa. Tänään aion onnistua paistossa paremmin kuin viimeksi.

Ulkona sataa lunta. Noi hiutaleet on tommosia säälittäviä, pieniä. Ois ihanaa kun ne ois isoja ja leijailis hiljaa. Sit vois salaa juosta ulos ja napata kielenpäälle niitä. Juon kahvia ja katson iholla ohjelmaa.

Perjantai. Joskus ennenmuinoin oltiin tähän aikaan kaupassa ja alkossa. Ja siitä hetken päästä pienessä sievässä. Nyt on pullataikina kohoamassa, odotan et lapset herää jotta voidaan syödä välipalaa ja lähteä kauppaan.

Tahon kesämökin, ja kuistin, missä voi juoda iltapäiväkahvit tuoreella raparperipiirakalla katsellen nurmea ja järveä.

Kädet rullalla.

Eilen alkoi tankotanssi. Se oli kivaa, pyörähdykset oli hiukka helpompia mitä etukäteen oletin, enkä kuollut alkulämmittelyihinkään. Kädet rullaantu nahkoineen tangon ympärille aika-ajoin kun ei ymmärtänyt olla pitämättä henkensä kaupalla kiinni siitä. Tuli entistä kovemmat himot omaan tankoon. Tangolle kiipeäminen oli mun ajatusmaailmaan aivan mahdotonta, pitää enskerralla pyytää kädestä pitäen apua, jos ymmärtäis mitä siinä tekniikallisesti haetaan. Kyllähän mie sinne käsillä saan itseni nostettua, mut kun pitäis niillä jaloillakin jotain tuntumaa siihen tankoon saada.. Ja varpaillaan pitäis muistaa olla kokoajan. Mut ekaks kerraks meni omasta mielestä hyvin.

Tyttö nukahti tänään pitkästä aikaa päiväunille suht helposti, tosin nukahdin itsekin sen viereen. Havahduin johonkin kyljen kääntöön, onneksi. Olin nimittäin keittänyt kahvit valmiiksi pannuun. Nautin siis hetken rauhasta iholla parissa. Kunnes ihana nöttänäpoika heräsi päiväuniltaan. Sain tänään kuulla ensimmäisen kerran: Äiti ihana on. Sydän suli.

Juteltiin tytönkanssa päiväunia ennen sängyssä siitä kuinka keväällä istutetaan yhdessä kukkapenkkiin kukkia. Innoittajana toimi Franklin kirja, jossa Franklin kaatuu kukkapenkkiin pyörällä, kun se koittaa ajaa ilman apupyöriä. Sen silmät loisti hymyä innoissaan. Odotan niin kovasti, että lumi sulaa ja aurinko paistaa. Voi oleskella pihalla päivät pitkät. Kuunnella vanhanaikaisesta radiosta musiikkia, hengailla liparit jalassa. Kuunnella lintuja. Okei se on ehkä jo kesää.

Tänään yllätin itseni soittamalla kummityttöni äidille, että voisin kerran viikossa ottaa muutamaksi tunniksi kaikki kolme tyttöä hoitoon. Että sekin pääsis koittamaan tankotanssia, kun siitä oli kiinnostunut. Näkisin kummityttöäkin enempi. Oon niiin huono liikkumaan noitten muksujen kanssa, ja nyt mulla ei oo kyllä ollut autoakaan. Jännityksellä odotan miten pärjään viiden muksun kanssa.

Oih, enää kaksi päivää viikonlopun mökkeilyyn. Lomapäivä!

Uneton.

Makaan sängyllä ja odotan että tyttö nukahtaa. Se höpöttää ja kiehnää. Mie nukahdan itse kohta.

Tankotanssi alkaa TÄNÄÄN!

Haluisin venytellä, ja kattoo iholla sarjaa. Mulla on kaks jaksoo kattomatta. Kahvikin on valuneena oottamassa pannussa. Nukahtais jo. Vaan ei.

Kaurahiutaleita.

Tää oli niitä päiviä.

Jotka alkaa paketillisella kaurahiutaleita kaikkialla paitsi siellä paketissa, imurilla joka on perimmäisessä huoneessa ja hakiessa sotkeutuu kaikkialle ja kurttaa ja tiputtaa kaiken matkallaan keittiöön siivoomaan niitä kirotun hiutaleita. Kun saat sotkun siivottua kiehutat puuron yli lautasen koska se kuuluu niihin päiviin. Jotta ei menis liian helpoks niin kaadat kahvit mukin viereen, etkä sinne mukiin.

Kun luulet selvinneesi päiväuniaikaan hengissä ja suunnittelet lepääväsi hetken, pyrähtää yllätysvieras paikalle juuri kun nukutat lapsia. Koska en osaa sanoa ei, yritin vihjailla että hetki on mahdollisesti huono mutta koska oli niitä päiviä päivä, viesti ei todellakaan mennyt perille. Kun en osannut sitten olla rauhassa vaan ravasin kertomassa tilannetietoja, ei tyttökään osannut rauhoittua, eikä nukkunut sitten ollenkaan päiväunia.

Menin kauppaan kun kaikki oli luonnollisesti loppu. Joku ajoi keskellä tietä ja väistin penkkaan. En paljoa, sillä pääsin pois heti vauhdissa. Ajattelin palauttaa pullot samalla, mutta taisin tulla toisiin ajatuksiin koska kaupassa huomasin jättäneeni ne autoon. Vittu nyt vaan ne tavarat mukaan ja kotiin.

Kotona uskaltauduin vessaan yksin, mutta sekin olisi pitänyt jättää väliin. Rakkaat lapset olivat pesseet lattiat sillä aikaa astianpesuaineella. Ja siis lorottaneet vain puoli pulloa sitä ympäriinsä. Tästä kaikesta inspiroituneena leivoin kaurakeksejä (jotka onnistui, eivätkä palaneet!!) ja uhmasin niitäpäiviä. Lopun kruunasi se sama inhoittava puuro joka valui taas yli äyräiden. Luoja mie oon vielä hengissä! Asiaa olis enemmänkin mut sormet ei kestä tätä puhelimenkaa toimimista.

Hämäkki.

Hämähäkkejä ja matkasänkyjä.

Aurinko paistaa.
Kevät tekee selvästi tuloaan, ja mulla on hirveet (teoreettiset) himot tehä kevätsiivousta jo nyt. Olispahan siivottu kevääseen mennessä.. Onneks on vast tammikuu, niin voi vielä monta monta päivää sanoa siivoavansa huomenna.

Ylihuomenna ois ensimmäinen tankotanssitunti. Oon ihan pipareina jo nyt, meinasin viittä vaille tilata tangon jo kotiinkin, mutku meijän katto on niin vammanen, et pitäis tietää missä tuol kulkee joku tukipalkki, ettei menis siit paneelist läpi. Ois kiva treenata muuallakin kuin tunneilla.

Lasten huoneen lattialla oli ihan hirveen näköin hämähäkki. Laitan kuvan siitä puhelimella tän tekstin jälkeen. Oon jo oppin elämää niittenkaa ilman et meen paniikkiin, mut en kyl silti suostu koskemaan semmoseen. En haluu et lapset oppii pelkäämään niitä, kun ei niissä (kuulemma) oo mitään pelättävää. Mut yök.

Tahtoisin nää hetket päivästä käyttää itseeni. Joko syömiseen tai kuntoiluun tai nukkumiseen. Mut ei. Toi meijän kaksivuotias on päättänyt alkaa uhmailemaan ja kunnolla. Sitä väsyttää, mut ei voi käydä nukkumaan. Nyt kasasin sille matkasängyn, jottei se varastais jatkuvasti veljeltään tuttia suusta, että ees toinen saa nukkua. Ei auta kun aatella että aika tähänkin helpottaa. Ja se etten anna periksi ja anna sen leikkiä tai muuta vastaavaa, kun se kerta ne unet vielä tarvii. Tää on taas sellanen kuuluisa Vaihe. Käytöshäiriö joka menee ohi. Toivottavasti.

Odotan sitä päivää kun minua puree kunnon käytöshäiriökärpänen. Semmonen joka käskee siivoomaan koko kämpän ympäri, heittämään kaiken turhan pois. Ja samalla se kärpänen hoitaa noi muksut jotta saan häiriintyä rauhassa.

Tästä viikosta tulee pitkästä aikaa odottamisen arvoinen. Keskiviikkona tankoilu, ja lauantaina mökille. Ilman lapsia. Ystävien seurassa. Ja mieskin pääsee mukaan. Punkkua ja kaljaa. Ja ehkä tupakkaa, en tiedä vielä.

Aamut.

Rakastan rauhallisia aamuja. Kahvia. Aamupalaa. MUSIIKKIA.
Sitku joskus muutetaan johonki ihanaan omaan taloon, niin tahdon keittiön johon paistaa aamulla aurinko.
Mikään ei oo paremman tuoksusta kuin tuore kahvi, kurkku ja meetvursti. Ja kesäaamu, jolloin maa tuoksuu neulasille ja ilma koivuille ja lämmölle. Sit kun vois polkea jollain vanhalla mammakonkelilla rannalle ja pistää hassut aurinkolasit. Rakastan myös mielikuvia. Taitaa tulla ihan kiva päivä.

Lauantaiillan huumaa <3

Vaatteiden vaihtoa.

Se siitä lämmöstä ja kaikesta. Ulkoasu sai kyytiä, tää näyttää enemmän multa. Ainakin taas toistaseksi ;) Blogin vaatteet vaihdettu onnistuneesti.

Pullaa.

Unohin pullat uuniin. Se leipominen menikin hyvin. Ekat pullat kohosi liian vähän ja tuloksena oli haljenneita, tiiviitä palluroita. Tosin oikein kauniin värisiä. Toka pellillinen kohosi vähän kauemmin, mutta melkein unohdin ne uuniin, jolloin ne olivatkin sit vähän ruskeampia, ja edelleen halkeilleita. Noi viimiset sai kohota niin kauan et muoto oli oikein miellyttävä, ja sit mie saatanan lahopää jätin ne uuniin. On muuten vitun ruskeita pullia. No, koti tuoksuu oikein kivalle.

Kävin eilen ostoskeskuksessa äitin kanssa. Ilman lapsia. Löysin itelleni tankotanssia varten maailman mukavimmat shortsit ja näpsäkät urheilurintaliivit. Ahdisti, vaikkei ihmisiä ollutkaan paljoa. Tykkäisin teoriassa "shoppailusta", jos mulla ois sikana rahaa, ja ostoskeskus ois tyhjä. Aina joku on sillä samalla rekillä mistä ite haluis katella vaatteita, tai samassa hyllyvälissä kattomassa just niitä saippuoita mitä ite tarvis. Sit siihen on viel parkkeerannu joku viherpiipertäjä joka ei osaa päättää ostaako lapsityövoimalla tehtyä hiton hyvää hamppupellavasuopaa vai reiluilla menetelmillä tehtyä kemikaalimössöä. Sit joutuu ite harhailemaan jossain hyllyväleissä mistä ei ees tarvi mitää.

Onpas negatiivisen näköstä tekstiä, kun lukee näin jälkeenpäin. Johtunee siitä, et oon taistellu kovasti, etten käyttäis hymiöitä kun kirjotan tätä, yritän parhaani, jottei tää teksti vaikuttais ihkuraksupoksulta.

Poika tajus tänään et se oikeesti pääsee niillä talvisaappaillaankin tepastelemaan tuolla ulkona. Voi sitä tyytyväistä, itsetietoista hymyä, kun se vaan lähti kävelemään pois pihasta. Silmät kertoi et "Äiti mä osaan jo mennä." Tyttö tajus et se voi olla nukkumatta päiväunia jos oikein kovasti yrittää. Äiti ei vaan pysty pakottamaan. No ei pysty. Mie en vaan ymmärrä miten pystyy olemaan nukahtamatta, kun näkee selvästi että toinen on tuhannen väsynyt. Taito sekin. 

Poljin taas tolla kuntopyörällä tänään. Oli kiva huomata että jaksaa jo pitempään, paremmin ja jäykemmällä tasolla. Kaikista parasta on ollu se, kuinka nopeesti huomaa treenaamisen hyödyn.  Venyttelin, tein vatsat, selät, ja punnersin. Sekä miesten että naisten punnerruksia. Venytellessä venyy jo selvästi paremmin kuin viikko sitte. Pitäis hankkia leuanvetotanko. Ja sit haluaisin sen tankotanssitangonkii. Ois kiva, kun sais kotona harjotella rauhassa kaikkea. 

Oon huomannu et haluan paljon asioita. Mut kait ne on sit niitä elämänsä tavoitteita. Mulla ne on onneksi pysyny kovin realistisina, toistaiseksi ainakin. Ja kun on tavoitteita joita voi saavuttaa, tuntuu onnistuvansa omassa elämässä. Joo. Se on se onni.

Onni on myös että mulla on punkkua ja suklaata. Ja kaikki iholla jaksot katsomatta kuluneelta viikolta. 

Ahh.