Pullaa.

Unohin pullat uuniin. Se leipominen menikin hyvin. Ekat pullat kohosi liian vähän ja tuloksena oli haljenneita, tiiviitä palluroita. Tosin oikein kauniin värisiä. Toka pellillinen kohosi vähän kauemmin, mutta melkein unohdin ne uuniin, jolloin ne olivatkin sit vähän ruskeampia, ja edelleen halkeilleita. Noi viimiset sai kohota niin kauan et muoto oli oikein miellyttävä, ja sit mie saatanan lahopää jätin ne uuniin. On muuten vitun ruskeita pullia. No, koti tuoksuu oikein kivalle.

Kävin eilen ostoskeskuksessa äitin kanssa. Ilman lapsia. Löysin itelleni tankotanssia varten maailman mukavimmat shortsit ja näpsäkät urheilurintaliivit. Ahdisti, vaikkei ihmisiä ollutkaan paljoa. Tykkäisin teoriassa "shoppailusta", jos mulla ois sikana rahaa, ja ostoskeskus ois tyhjä. Aina joku on sillä samalla rekillä mistä ite haluis katella vaatteita, tai samassa hyllyvälissä kattomassa just niitä saippuoita mitä ite tarvis. Sit siihen on viel parkkeerannu joku viherpiipertäjä joka ei osaa päättää ostaako lapsityövoimalla tehtyä hiton hyvää hamppupellavasuopaa vai reiluilla menetelmillä tehtyä kemikaalimössöä. Sit joutuu ite harhailemaan jossain hyllyväleissä mistä ei ees tarvi mitää.

Onpas negatiivisen näköstä tekstiä, kun lukee näin jälkeenpäin. Johtunee siitä, et oon taistellu kovasti, etten käyttäis hymiöitä kun kirjotan tätä, yritän parhaani, jottei tää teksti vaikuttais ihkuraksupoksulta.

Poika tajus tänään et se oikeesti pääsee niillä talvisaappaillaankin tepastelemaan tuolla ulkona. Voi sitä tyytyväistä, itsetietoista hymyä, kun se vaan lähti kävelemään pois pihasta. Silmät kertoi et "Äiti mä osaan jo mennä." Tyttö tajus et se voi olla nukkumatta päiväunia jos oikein kovasti yrittää. Äiti ei vaan pysty pakottamaan. No ei pysty. Mie en vaan ymmärrä miten pystyy olemaan nukahtamatta, kun näkee selvästi että toinen on tuhannen väsynyt. Taito sekin. 

Poljin taas tolla kuntopyörällä tänään. Oli kiva huomata että jaksaa jo pitempään, paremmin ja jäykemmällä tasolla. Kaikista parasta on ollu se, kuinka nopeesti huomaa treenaamisen hyödyn.  Venyttelin, tein vatsat, selät, ja punnersin. Sekä miesten että naisten punnerruksia. Venytellessä venyy jo selvästi paremmin kuin viikko sitte. Pitäis hankkia leuanvetotanko. Ja sit haluaisin sen tankotanssitangonkii. Ois kiva, kun sais kotona harjotella rauhassa kaikkea. 

Oon huomannu et haluan paljon asioita. Mut kait ne on sit niitä elämänsä tavoitteita. Mulla ne on onneksi pysyny kovin realistisina, toistaiseksi ainakin. Ja kun on tavoitteita joita voi saavuttaa, tuntuu onnistuvansa omassa elämässä. Joo. Se on se onni.

Onni on myös että mulla on punkkua ja suklaata. Ja kaikki iholla jaksot katsomatta kuluneelta viikolta. 

Ahh.