Kaurahiutaleita.

Tää oli niitä päiviä.

Jotka alkaa paketillisella kaurahiutaleita kaikkialla paitsi siellä paketissa, imurilla joka on perimmäisessä huoneessa ja hakiessa sotkeutuu kaikkialle ja kurttaa ja tiputtaa kaiken matkallaan keittiöön siivoomaan niitä kirotun hiutaleita. Kun saat sotkun siivottua kiehutat puuron yli lautasen koska se kuuluu niihin päiviin. Jotta ei menis liian helpoks niin kaadat kahvit mukin viereen, etkä sinne mukiin.

Kun luulet selvinneesi päiväuniaikaan hengissä ja suunnittelet lepääväsi hetken, pyrähtää yllätysvieras paikalle juuri kun nukutat lapsia. Koska en osaa sanoa ei, yritin vihjailla että hetki on mahdollisesti huono mutta koska oli niitä päiviä päivä, viesti ei todellakaan mennyt perille. Kun en osannut sitten olla rauhassa vaan ravasin kertomassa tilannetietoja, ei tyttökään osannut rauhoittua, eikä nukkunut sitten ollenkaan päiväunia.

Menin kauppaan kun kaikki oli luonnollisesti loppu. Joku ajoi keskellä tietä ja väistin penkkaan. En paljoa, sillä pääsin pois heti vauhdissa. Ajattelin palauttaa pullot samalla, mutta taisin tulla toisiin ajatuksiin koska kaupassa huomasin jättäneeni ne autoon. Vittu nyt vaan ne tavarat mukaan ja kotiin.

Kotona uskaltauduin vessaan yksin, mutta sekin olisi pitänyt jättää väliin. Rakkaat lapset olivat pesseet lattiat sillä aikaa astianpesuaineella. Ja siis lorottaneet vain puoli pulloa sitä ympäriinsä. Tästä kaikesta inspiroituneena leivoin kaurakeksejä (jotka onnistui, eivätkä palaneet!!) ja uhmasin niitäpäiviä. Lopun kruunasi se sama inhoittava puuro joka valui taas yli äyräiden. Luoja mie oon vielä hengissä! Asiaa olis enemmänkin mut sormet ei kestä tätä puhelimenkaa toimimista.