Hämähäkkejä ja matkasänkyjä.

Aurinko paistaa.
Kevät tekee selvästi tuloaan, ja mulla on hirveet (teoreettiset) himot tehä kevätsiivousta jo nyt. Olispahan siivottu kevääseen mennessä.. Onneks on vast tammikuu, niin voi vielä monta monta päivää sanoa siivoavansa huomenna.

Ylihuomenna ois ensimmäinen tankotanssitunti. Oon ihan pipareina jo nyt, meinasin viittä vaille tilata tangon jo kotiinkin, mutku meijän katto on niin vammanen, et pitäis tietää missä tuol kulkee joku tukipalkki, ettei menis siit paneelist läpi. Ois kiva treenata muuallakin kuin tunneilla.

Lasten huoneen lattialla oli ihan hirveen näköin hämähäkki. Laitan kuvan siitä puhelimella tän tekstin jälkeen. Oon jo oppin elämää niittenkaa ilman et meen paniikkiin, mut en kyl silti suostu koskemaan semmoseen. En haluu et lapset oppii pelkäämään niitä, kun ei niissä (kuulemma) oo mitään pelättävää. Mut yök.

Tahtoisin nää hetket päivästä käyttää itseeni. Joko syömiseen tai kuntoiluun tai nukkumiseen. Mut ei. Toi meijän kaksivuotias on päättänyt alkaa uhmailemaan ja kunnolla. Sitä väsyttää, mut ei voi käydä nukkumaan. Nyt kasasin sille matkasängyn, jottei se varastais jatkuvasti veljeltään tuttia suusta, että ees toinen saa nukkua. Ei auta kun aatella että aika tähänkin helpottaa. Ja se etten anna periksi ja anna sen leikkiä tai muuta vastaavaa, kun se kerta ne unet vielä tarvii. Tää on taas sellanen kuuluisa Vaihe. Käytöshäiriö joka menee ohi. Toivottavasti.

Odotan sitä päivää kun minua puree kunnon käytöshäiriökärpänen. Semmonen joka käskee siivoomaan koko kämpän ympäri, heittämään kaiken turhan pois. Ja samalla se kärpänen hoitaa noi muksut jotta saan häiriintyä rauhassa.

Tästä viikosta tulee pitkästä aikaa odottamisen arvoinen. Keskiviikkona tankoilu, ja lauantaina mökille. Ilman lapsia. Ystävien seurassa. Ja mieskin pääsee mukaan. Punkkua ja kaljaa. Ja ehkä tupakkaa, en tiedä vielä.