Eilisellä tankotunnilla lähti nahkat käsistä, ja nyt on ollu tänään hiukka haastavaa treenata. Laastarin liimapintaa nahkattoman kohdan päälle ja eikun menoks. Huomenna vois keskittyy pelkkään lihaskuntoon ja venyttelyyn, niin sais käsi levätä ja parantua.
Tunnilla oli ihana huomata, kuinka viikossakin voi saada tuloksia. Oli voimaa huomattavasti enemmän, ja nilkatkin taittui nätimmin.
Kuntoillessa kaikki ajattelu loppuu. Tai kun keskittyy siihen, niin ei kerkee ajattelemaan oikein mitään muuta. Ja se on virkistävää. Mut mun valmiiksi tyhjä pää tuntuu jäävän vähän sille tyhjälle tasolle vielä sen kuntoilun jälkeenkin. Arvatkaapa vaan, kuinka hankalaa tätä on nyt kirjoittaa, kun on juuri treenannut..
Tänään aion syödä jotain herkkua, mikäli mies kaupasta sellaista tuo treeneistään tullessaan.
Nyt lyö kyllä jo niin tyhjää, ettei tosikaan. Adjöö, jospa vaikka huomenna liikkuis jotain kirjoitettavaa päässä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti