Rommitossu: Äiteinpäivää ja jumalaisia Fitpoleja.

Hihii, salin fitpolet on mun uus rakkaus. Seisominen loksahti kerralla kohdilleen ja kaikki muu hillumisen onnistuminen on enää tekniikasta ja kunnosta kiinni. Enää ei tarvi hidastella spinneissä ja pitää taukoja, ettei kädet kuoriudu. Ja on tullut kyllä sen myötä hitusen enempi hikikii. Seisominen eikä lankku enää satu, mutta istuminen kyllä. Istuminenkin onnistuu, jos käännän alemman jalan tangon taakse, mutta muuten en löydä tarpeeksi kivutonta kohtaa vain hengaillakseni. Maanantain tunnilla kokeiltiin ekaa kertaa embracea, joka tuntui ajatuksena aika mahdottomalta, mutta niin vain kolmannen kokeilukerran jälkeen siellä roikuin kyynärtaipeiden varassa.

Kotiin rantautui itacci purkki (tankoilupitoaine) ja ahh, pääsin yhteistyöhön myös oman tangon kanssa. Kokeilin huvikseni treenailun lopuksi vielä olkanousua, ja sain polvet nostettua kokonaan rinnanpäälle, ja yllättävän kevyesti. Jee, lihakset on vahvistuneet!

Eilen hilpastiin lasten kanssa 8,5km lenkki hieman kaukaisemmalle leiksalle. Ihan mahtava keli, ei tuullut juuri lainkaan ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Ihana miten pienet nauttii jo pelkästä hiekasta ja keinumisesta niin paljon. Ja kiipeilystä ja mäenlaskusta. Huomasin hinkuvani kiipeilemään telineille, mutta muitten, tuntemattomien äitien läsnäolo hieman hillitsi kiipeilyintoa.. Kunnes ne lähtivät, ja päädyin poikkitangolle roikkumaan pääalaspäin. Tangon sijoittelu oli vaan hieman huonosti suunniteltu, sillä siinä oli heti takana toinen tanko, ja kun yritin tulla tangolta vauhdikkaasti käsiseisonnan kautta alas, tömäytin sääret nätisti siihen toiseen tankoon, kun en enää sen olemassaoloa tietenkään muistanut.. AUTS!

Meilläpäin on menossa jotkut armeijan asuinalueen sotaharkat. Oli sellanen "uskoisko silmiään olo" kun tankoilin alushoususiltani olkkarissa, ja takapihan ojassa yhtäkkiä hiippaili joku mies kypärä päässä, maastokuteet niskassa ja pyssy olalla. Mies luuli ensin että huijaan sitä ku tohkeissani vauhkosin, että meijän ojassa meni joku aseen kanssa :D Hetkee myöhemmin armeijan pojat toi postilaatikkoon infolappusen harkoista, niin mieskin uskoi etten oo ihan tärähtänyt. Tarvisin nopeemman hovikuvaajan. Pari kertaa huutelin olkkarista keittiöön, että "tuu nopeesti ottaa kuva!" mut kolmijalkasen nopeesti oli se, et puolen minsan pääst tallustettiin olkkariin kysymään, et missä kamera :D Eipä tullut kuvia lankuista tai seisomisista.

Äitienpäivänä sain ensimmäistä kertaa kortin ja aamiaisen sänkyyn. Muutenkin oli ihana äitienpäivä. Hih, rakastan mun miestä ja mun lapsia, mun omaa pientä perhettä. Ei tarvi riidellä turhista, ja ollaan onnistuttu jakamaan ajankäyttö jotenkin tosi fiksusti, niin että molemmilla on omaa aikaa, perheellä on keskenään aikaa, ja vielä yhteistä aikaa kahdestaankin. Rahasta ei riidellä, kun ei sitä sillä ainakaan lisääkään saa. Se on vaan hyväksyttävä, että sitä on vähän ja se stressaa molempia, mut tähänkin mennessä ollaan joka kuukausi saatu laskut hoidettua, ruokaa ja vaippoja hommattua, ja sen lisäks sit aina jotain pientä luksusta. (kuten herkkuja ja salitunteja.)